sunnuntai 22. elokuuta 2010

Sokkopeli



Pitkästä aikaa sain luettua jonkun kirjan (kyllä, pari viikkoa ilman kirjoja on piiitkä aika!), nimittäin Virpi Hämeen-Anttilan paljon kehutun ja suositellun Sokkopelin.

Sokkopeli kertoo nuoruudenystävistä, jotka vuosien jälkeen tapaavat toisensa hieman ikävissä merkeissä. Kai Rautio tapaa yllättäen nuoruudenihastuksensa, mutta yhteistä yötä seuraavana aamuna Pauliina löytyy hukkuneena. Kuolema näyttää onnettomuudelta, mutta tapaukseen liittyy hämäriä piirteitä. Pauliinan laukusta löytyy tarotkortteja, ja niihin raapustettu uhkaava viesti viittaa salaseuraan, johon Kai ja Pauliina kumpikin 70-luvun lopulla kuuluivat.

Kai alkaa etsiä käsiinsä muita seuran jäseniä. Entiset ystävät ovat päätyneet kuka minnekin: yksi johtaa geenitutkimusryhmää, toinen on tietoturvainsinööri, kolmas työskentelee toimittajana, neljäs pappina ja viides pitää kirjakauppaa nuhruisessa lähiössä. Elämässään he ovat tavoitelleet kuka rahaa, kuka valtaa, mainetta, uskoa, hyvyyttä tai henkistä tasapainoa – mutta kukaan ei ole selvinnyt ongelmitta. Kaikki ovat myös saaneet viestejä henkilöltä, joka kutsuu itseään Puusepäksi. Nuoruuden roolileikit heräävät eloon, mutta kuka johtaa peliä? Kuka lopulta voi sanoa saavuttaneensa onnen, ja millainen hinta siitä on pitänyt maksaa?

Ei voi kuin istua ja ihailla: kuinka joku on saanut näin mahtavan idean ja miten jollain on näin paljon tietoa antiikin taruista. Sokkopelissä riitti jännitystä, kun entiset Comuslaiset yrittivät selviytyä Puusepän laatimista tehtävistä, ja ihmissuhdesotkuja, joista koko jännittävä episodi sai alkunsa.
Hämeen-Anttila on saanut kirjaan koko joukon mahtavia henkilöhahmoja, joista eniten pidin Marista. Yksinhuoltaja, omaishoitaja ja yksityisyrittäjä oli jotenkin niin ihanan tavallinen hahmo Hämeen-Anttilan akateemisten henkilöiden rinnalla. Ei akateemissa henkilöissäkään mitään vikaa ole, mutta Marin henkilö toi kivaa vaihtelua.

Suosittelen lukemaan, sillä kirja sopii hyvin myös niille, jotka eivät välitä perinteisistä dekkareista/jännäreistä.

Ei kommentteja: