keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kaunis sydän

 Noran ja Alician myötä Cecilia Samartinista tuli uusi suosikkikirjailijani. Hänen ensimmäiseksi suomennettu romaaninsa Senor Peregrino oli minulla jo kesken, mutta uusin kirja Kaunis sydän vaikutti Peregrinoa kiinnostavammalta, joten Peregrino sai väistyä tämän tieltä.

Cecilia Samartinin uusimmassa romaanissa Kaunis sydän liikutaan aiemmista kirjoista tutuksi tulleissa ympäristöissä: Etelä-Amerikassa, tällä kertaa El Salvadorissa, sekä Yhdysvalloissa. Kirjan päähenkilö on El Salvadorista sodan vuoksi pakoon lähtenyt ja viimein Kaliforniaan päätynyt Ana. Kirjassa liikutaan kolmessa eri ajassa: Anan lapsuudessa El Salvadorissa, varhaisissa Kalifornian vuosissa jolloin Ana työskenteli rikkaan perheen lapsenhoitajana sekä nykyisyydessä, jolloin Ana valvoo öitä kuolemansairaan rakastettunsa vierellä ja muistelee elämäänsä. Kaikkein eniten kirjassa kerrotaan tapahtumista amerikkalaisen perheen luona, jonne Ana päätyy luostarista. Perheessä ei ole kaikki kohdallaan ja varsinkin perheen rouvalla vanhemmuus ja monet muutkin asiat ovat pahasti hakusessa. Kovia kokenut Ana onnistuu kuitenkin voittamaan lasten rakkauden ja tuomaan perheeseen sellaista iloa ja valoa, jota perhe ei ole muuten kokenut.

On vaikea sanoa kummastako kirjasta pidän enemmän: Kauniista sydämestä vai Norasta ja Aliciasta. Vaikka molemmat kirjat kuvaavatkin Etelä-Amerikasta lähteneiden ja kovia kokeneiden naisten elämää uudessa maassa, ovat kirjat aika erilaisia. Minusta Kaunis sydän vaikuttaa paljon enemmän aikuiskirjalta kuin Nora ja Alicia, sillä tässä päähenkilö on vanhempi. Kauniin sydämen tarina oli jälleen kerran omaa luokkaansa, sillä se oli toisaalta julma kuvaus sodasta ja lapsuuden loppumisesta, toisaalta myös hyvin toiveikas, sillä siinä ei sorruttu turhia märehtimään kurjuutta. Tässä on myös Samartinin kirjojen paras puoli, positiivisuus. Kauniin sydämen henkilöt olivat kiinnostavia, varsinkin Anan palveluspaikan rouva oli hurjan kiinnostava henkilö, jolla tuntuu olevan pasmat hukassa ja vaikeuksia rakastaa lapsiaan. Samartinin psykoterapeutin ammatista on varmasti hyötyä, kun hän luonut kiinnostavia henkilöhahmoja.

Kaunis sydän on yksi parhaimmista kirjoista ja kiinnostavimmista selviytymistarinoista, joita olen lukenut. Sujuvaa ja tapahtumarikasta, elävää tekstiä oli ilo lukea. Tämä kirja vain vahvistaa Samartinin paikkaa suosikkikirjailijoideni joukossa.

4½ / 5
Alkup. nimi: Vigil
Suom. Tiina Sjlevgren
Bazar 2012
400 sivua.

4 kommenttia:

Susa kirjoitti...

Minuakin jäi kiehtomaan tuo Trellisin perheen rouva, Lilianakohan hän oli.

Kaunis sydän on kyllä jotenkin valoisa ja positiivinen tarina, siitä jäi sydämeen sellainen lämmin kaiku.

Sanna / Luettua kirjoitti...

Ihanaa, että pidit tästä:) Minullakin jäi tästä kirjasta lämmin, positiivinen olo vaikka se käsitteli myös rankkoja aiheita. Hieno kirja:)

sonja/lukuhetket kirjoitti...

Jaa-a, jatkuvasti pohdin, pitäisikö minun vielä antaa toinen mahdollisuus Samartinille. Pidin Senor Peregrinoa liian sydämellisenä ja elämänmyönteisenä, jos näin voi sanoa:D Hänen kahta muuta teosta on kuitenkin hehkutettu niin paljon, että pakostikin mietin, olenko vain lukenut väärän kirjan. Tai sitten pitäisi vain hyväksyä, että kaikkien kirjailijoiden kanssa ei vain voi tulla juttuun... Hmm...

Susa P. kirjoitti...

Susa, osuvasti sanottu tuo sydämeen jäänyt lämmin kaiku, siltä tosiaan tuntui!

Sanna, toden totta tämä on hieno kirja:)

Sonja, kiva kuulla muunkinlaisia mielipiteitä Senor Peregrinosta, sillä minäkään en siitä (yllätyksekseni) pidä, vaikken sitä ole loppuun lukenutkaan. Suosittelen sua vielä kokeilemaan Noraa ja Aliciaa tai sitten tätä, vaikka joskus onkin myönnettävä että kaikki ei kolahda kaikille:)